Kohde, jonne haluan ehdottomasti uudelleen: Madeira

Madeira on Portugalille kuuluva itsehallinnollinen saariryhmä Pohjois-Atlantilla noin 580 kilometriä Pohjois-Afrikan rannikolta luoteeseen. Kanariansaaret sijaitsevat noin 450 kilometriä sieltä etelään ja Azorit alle tuhat kilometriä luoteeseen. Madeira koostuu seitsemästä tuliperäisestä saaresta, joista suurimmat ja ainoat asutetut ovat Madeira ja Porto Santo. Madeiran historian varhaisimmat luotettavat tiedot ulottuvat 1400-luvun alkupuolelle. Madeiran virallinen kirjoitettu historia alkoi portugalilaisten saapumisen myötä vuodesta 1418, sitä ennen saaret olivat asumattomia. Madeiralle myönnettiin autonomia vuonna 1976 ja se liittyi Portugalin mukana Euroopan unioniin vuonna 1986. Madeiran väkiluku oli vuonna 2011 yhteensä 267 938, joista valtaosa eli yli 240 000 ihmistä asui Madeiran saarella.

Lainausta Wikipediasta: Madeiran saari sijaitsee suuren vedenalaisen kilpitulivuoren päällä, joka kohoaa noin kuusi kilometriä valtameren pohjasta. Madeira on saariryhmän geologisesti nuorin saari. Se syntyi useiden vedenalaisten tulivuorenpurkausten seurauksena. Ensimmäisen purkauksen arvioidaan tapahtuneen noin 15 miljoonaa vuotta sitten, mutta merenpinnan yläpuolelle Madeira alkoi kuitenkin kohota vasta noin viisi miljoonaa vuotta sitten. Purkaukset päättyivät noin 700 000 vuotta sitten, jonka jälkeen saarta kulutti voimakas eroosio. Vulkaaninen toiminta aktivoitui myöhemmin uudestaan ja viimeisimmät tulivuorenpurkaukset tapahtuivat noin 6 500 vuotta sitten. Madeira on noin 57 kilometriä pitkä ja 22 kilometriä leveä. Pinta-alaa sillä on noin 740 neliökilometriä. Korkeuserot Madeiran saarella ovat suuria. Korkein vuori Pico Ruivo kohoaa 1 862 metrin korkeuteen. Saarta ympäröi syvä merialue. Jo muutaman kymmenen kilometrin päässä saaren pohjoisrannikosta on jo 2 500–4 000 metrin syvänteitä. Madeiralla kulkee yli 2 000 kilometriä levadoita, jotka kuljettavat sateisesta vuoristosta vettä saaren kuivempaan etelä- ja kaakkoisosaan, joka sopii paremmin maanviljelylle ja asutukselle.

Tuntuu hurjalta ajatella, että vierailustani Madeiralle on jo 15 vuotta, niin tuoreessa muistissa monet tapahtumat ovat edelleen. Yleisilmeeltään saari oli todella siisti, ainoastaan sivummalla näkyi joitakin hataria rakennuksen kyhäelmiä, jotka paikallisten kertoman mukaan yleensä olivat laitapuolen kulkijoiden tai huumehemmojen asumuksia. Asuminen Madeiralla ei ainakaan silloin ollut kovinkaan halpaa, kaikessa oli luonnollisesti sekä saarilisä että turistilisä, ja työttömillä ei ollut varaa vuokriin. Suomalaista hinnat eivät kuitenkaan hätkäyttäneet. Satama on melko pieni, ja lentokenttä samoin, joten rahtikulut nousevat pakosti. Ruoan ja polttoaineen hinta oli selkeästi korkeampi kuin Portugalin mantereella, ja useat ihmiset kertoivat sukulaistensa asuvan mantereella. Kaiken kaikkiaan Madeira antoi hyvin kansainvälisen kuvan, ihmiset osasivat useita kieliä ja heillä oli paljon suhteita niin Eurooppaan kuin Etelä-Amerikkaankin.

Madeiralle saapuminen lentokoneella on jo tapaus sinällään. Madeiran lentokenttä tunnetaan yhtenä maailman vaikeimmista voimakkaiden tuulten ja vuoriston vuoksi ja sen kiitorata oli alunperin vain 1600 m pitkä. Vuonna 2000 kiitorataa laajennettiin huomattavasti, ja nykyisin se on 2 781 metriä pitkä. Laajennus toteutettiin rakentamalla kiitoradan jatke osittain pylväiden varaan meren ylle. Ja omakohtaisesti voin sanoa, että matkustajien taputus onnistuneen laskeutumisen jälkeen on täällä hyvin spontaani reaktio! Hatunnoston arvoinen suoritus saada kone pysähtymään ajoissa törmäämättä vuoreen tai suistumatta mereen. Vieläkin nousee iho kananlihalle tilannetta muistellessa.

Toinen uskomaton muisto oli sää. Vierailimme saarella näihin aikoihin, eli marras-joulukuun vaihteessa, ja useana päivänä saaren pohjoispuolella satoi, mutta Funchalissa oli korkeintaan pilvistä. Uutisista sitten näin ja kuulin, kuinka paljon vuorten toisella puolen oli satanut lunta. Ja itse olin juuri käynyt kasvitieteellisessä puutarhassa tutustumassa trooppisiin kasveihin! Kontrasti on ihan uskomaton. Muutama onnettomuuskin oli tullut, kun talviajoon kokematon ja ohjeista piittaamaton oli ollut autolla liikkeellä. Itse tutustuin orkideoihin ja palmuihin, ja toisaalla kahlattiin lumessa.

Yksi tekijä, joka liittyy lähtemättömästi Madeiraan, ovat meren elävät. Tuoretta kalaa on kaikkialla tarjolla, samoin muitakin herkullisia meren antimia. Madeiralla myös pääsin elämäni ensimmäisen kerran maistamaan tuoretta tonnikalaa, ei purkkiin säilöttyä, vaan ihan oikeaa pihviä. Ja ei voi muuten puhua samana päivänäkään, niin erilaisia ne ovat maultaan ja koostumukseltaan. Sen jälkeen ymmärrän, miksi Japanissa ollaan halukkaita maksamaan huippuhintaa tonnikalafileistä. Toinen erikoisuus, jota Madeiralla on tarjolla useassa paikassa, on espada (suomeksi mustahuotrakala), joka ei kalana ole mikään kaunotar, mutta ruoaksi valmistettuna uskomattoman hyvää. Ruokaa tilatessa kannattaa muistaa, että espada on kalaa ja espetada on lihavarras. Itse unohdin tämän eron kerran ja hiukan ihmettelin, mitä tämä liha on. Mutta ei siitä tappiota tullut, varraskin oli erittäin hyvää, mutta olisin valinnut eri viinin sen rinnalle.

Ja eihän sitä voi Madeiralla vierailla tutustumatta Madeira-viinin valmistukseen. Tällä hetkellä saarella toimii 8 eri valmistajaa, ja näistä ainakin neljä suurinta järjestävät opastettuja kierroksia ja viininmaisteluita matkailijoille. Niihin suositellaan tekemään varaus ennakolta, sillä osallistujamäärät ovat rajoitettuja ja ne ovat hyvin suosittuja. Madeira-viini on makeaa ja vahvaa, 18–21 prosenttista ja se säilyy pitkään. Avaamaton pullo säilyy käytännössä pienen ikuisuuden. Viiniin tottumattomalle maku on hyvin vahva ja se sopii ennemmin jälkiruoaksi tai aperitiiviksi, ei niinkään ruoan kanssa nautittavaksi. Annan vahvan suosituksen prosessiin tutustumiseen ja eri tyyppisten viinien maisteluun, kun kerran sinnä asti on päässyt.

Kun nyt ruokiin ja herkkuihin on päästy, en voi olla mainitsematta niitä kaikkia ihania leivonnaisia, joita oli tarjolla. Konditorioissa on vitriinitolkulla monenlaista herkkua tarjolla ja ainakin silloin niitä oli mahdollista ostaa haluaminaan paloina, sen kun vain näytti paljonko haluaa. Ja kun kolme naista pääsi valitsemaan oman mieltymyksensä mukaan ja maistelemaan ristiin toisten kaakkuja, luulen, että tuli maisteltua varmaan yli 30 erilaista makeaa leivonnaista lyhyessä ajassa. Enkä muista, että yksikään olisi ollut pettymys! Oli suklaista, nugaista, hedelmää ja juustokakkua, ihan uskomattoman herkullisia kaikki tyynni. Onneksi ei viivytty sen pidempään saarella, olisin kuukaudessa varmaan muuttunut palloksi ja joutunut maksamaan lisämaksua lennolla.

Yksi mieleenpainuvimmista nähtävyyksistä Madeiralla on Kolumbuksen laivan Santa Marian replika. Se on paikallisten kalastajien rakentama ja yksi yhteen kopio alkuperäisestä. Sillä järjestetään risteilyjä lähialueella ja kyytiin mahtuu noin 100 henkeä, ja sitä voi varata myös yksityiskierroksille. Kun sen näkee satamassa keikkumassa aalloilla, ei voi kuin ihmetellä kuinka joku on uskaltautunut sen kyytiin ja lupautunut purjehtimaan kohti tuntematonta määränpäätä. Kokoero nykyajan risteilyaluksiin on ihan valtava. Replikan nähdessä konkretisoituu miten pienestä purkista oikeasti on ollut kyse, ja kunnioitus 1500-luvun tutkimusmatkailijoita kohtaan nousee huimasti, ihan riippumatta mitä mieltä asutustoiminnasta tai kolonialismista on. Tarvitaan lujaa uskoa, taloudellista tukea ja roppakaupalla hulluutta lähteä seikkailemaan ilman gps:ää ja mediheliä ympäri maailman meriä tuollaisella kaarnalaivalla.

Yksi tärkeimmistä syistä, miksi kaipaan päästä uudelleen Madeiralle, on levadat ja niillä vaeltaminen. Matkamme oli kestoltaan melko lyhyt ja ennakolta oli ajateltu, että pysyttelemme kaupunkiympäristössä. Samoin sää ei ollut paras mahdollinen vuorilla kuljeskeluun, ja hyvinhän tuo aika sujahti ilman suurempia yrityksiä. Olisi mielenkiintoista päästä kokemaan korkeuserot ja kasvillisuuden vaihtelut, nähdä Laurisilvan metsä, joka on UNESCOn maailmanperintökohteita ja ihailla maisemaa Cabo Girãolta, jossa on lasinen näköalatasanne. Ja tietenkin meri! Maakravut kun olivat liikenteessä, emme edes menneet lähelle merta, mutta nyt, 15 vuotta rohkeampana, olisi kiinnostavaa osallistua delfiinisafarille. En ole varma, uskaltautuisinko vieläkään menemään mereen uimaan, uima-altaassa kun on tyynempi eikä niin suolainen vesi, mutta olisihan se kiva kulkea Porto Santon hiekkaranta päästä päähän. Sellainen hullun vaeltajan unelma, 9 kilometriä hiekkarantaa!

Paljon jäi siis vielä näkemättä ja kokematta. En voi olla ihmettelemättä, onkohan liikenne edelleen yhtä rauhallista ja jalankulkijoita kunnioittavaa, vai onko meno muuttunut 15 vuodessa? Ainakaan silloin ei tarvinnut pelätä, että olisi jäänyt auton alle. Sakot oli kuulemma sitä luokkaa, ettei porukka halunnut ottaa riskiä pikavoitosta ja pysähtyi hyvin herkästi odottamaan ihmettelevien turistien edessä. Ja olisihan tuo mielenkiintoista nähdä, pystyykö edelleen päättelemään baarin suosion lattialla lojuvista pistaasin kuorista. Suomalaisena katselin kummissani, miksi ihmeessä porukka sotki lattiat. Itseä ei innostaisi siivota sitä kuorisotkua, mutta mitä parempi pössis sitä enemmän pähkinän kuoria lattialla. Saatan vain kuvitella, millaiset kasat pistaasin kuoria on lojunut suositun baarin lattialla niinä iltoina kun Ronaldo on ollut kentällä!

Jos siis mietit, onko viisasta matkustaa Madeiralle, niin uskaltaisin väittää, että kyllä kannattaa, tylsistymään et pääse. Mikään bailukohde se tuskin on edelleenkään, mutta kaikkea muuta löytyy. Luonto on monipuolisena ympärillä ja kaikki palvelut lähettyvillä, ihmiset ystävällisiä ja ruoka erinomaista. Mitä muuta sitä voisi lomaltaan toivoa? Jos itsellesi tulee mieleen jokin muisto tai tieto Madeirasta, voit jättää sen kommentteihin. On mielenkiintoista lukea muiden kokemuksista!